Saattohoito ja asenne

Tänään ei pitkiä kirjoituksia, linkittelen tähän artikkelin toiselta puolelta Suomea ja voin vain yhtyä näihin sanoihin. Itse olen kokenut hyvän saattohoidon kotiympäristössä v. 1978, jolloin saattohoito-sanaa ei edes tunnettu ja se osoittaa, että asenteesta tämä on kiinni.Hyvä saattohoito on kiinni asenteesta
kauniita syyspäiviä! Kirsti

Tänään on saatu kokea Suomen ja Lappeenrannan ensimmäinen Death Cafe- Tuonen Tupa. Tässä kuvassa iltapäivän parhaat palat ja ilopilkut. Kuolemasta puhuminen ei ole nykyihmiselle helppoa ja tänään monet ylittivät itsensä. Minna Mänttäri ja Seppo Äikäs olivat tehneet kolme upeata laulua aiheesta "kuolema" ja niissä on myös aiheita tunnussäveleksi Tuonen Tuvalle. Vai mitä sanotte kertosäkeen osasta: "Sillä Tuonelan tupa on matkamme viimeinen majatalo ja lyhty, joka tietämme valaisee, on Exit-kyltin valo" ?

Tilaisuus oli joutunut/päässyt median pyöritykseen jo pari viikkoa sitten ja siitäkin johtuen tila oli tupaten täynnä. N. 50 henkilöä oli saapunut paikalle keskustelemaan kuolemasta. Vaikka ensimmäisen tilaisuuden osanottajamäärästä johtuen eivät kaikki ehtineet puhua asiaansa, niin paljon tuli kuitenkin keskustelun aihetta ja kommenttia jaettua. Seuraavan tapaamisen yhteydessä jatketaan siitä mihin jäätiin. Tapahtuman takana ovat Lappeenrannan Palvelukeskussäätiö, Lappeenrannan Mielenterveysseura ja Kaakkois-Suomen saattohoitoyhdistys Muuttolintu ry, Tarkoitus on jatkaa n. kerran kuukaudessa ja vaikka tämän ensimmäisen kerran kahvit kustansi Palvelukeskussäätiö, niin jatkossa kustannuksien jakoa ja lahjoitusten vastaanottoa kulujen kattamiseen pitää miettiä.
Päällimmäinen ajatus tänään kahvilasta uloskävellessä oli kuitenkin:"YESSS!" Tätä tarvitaan, tästä vielä puhutaan ja meillä on upeita ihmisiä joukossamme, jotka "hurahtavat" tällaiseen hienoon juttun...