maanantai 28. lokakuuta 2013

Miksi kuolemasta pitäisi puhua?

Tämä otsikko tuli toisessa blogissa esille. hyvapahakuolema.blogspot.fi Tuo kuolemaa ja eutanasiaa käsittelevä blogi on hyvää luettavaa meille kaikille, vaikka emme tutkimusmielessä näitä asioita joutuisikaan pohtimaan.
Tuon viimeviikkoisen kirjoituksen aiheuttamat kommentit ovat juuri se syy, miksi minun mielestäni kuolemasta pitäisi puhua. Eutanasiaa toivotaan lailliseksi siksi, että "potilas ei joutuisi virumaan osastolla viikkotolkulla ilman ruokaa ja liian harvoin annetulla morfiinilla ja tekee kovasti kärsien kivuista kuolemaa." Hyvin toimiva saattohoito tekisi tällaiset toiveet tarpeettomiksi. Se saattohoitoasenne pitää saada kaikkiin toimintayksiköihin, mutta pitää myös ymmärtää osastojen toimintatarkoitukset ja järkiperäistää kuolevan hoito oikeaan paikkaan. Hoitoalalla työskentelevät tietävät miten vaikeaa akuutilla osastolla on löytää aikaa potilaan todelliseen kohtaamiseen ja elämän loppuvaiheen hoitamiseen arvokkaasti. Silloin pitää käyttää resursseja, joita meille on luotu tätä varten. On koulutettu saattotukihenkilöitä, vapaaehtoisia, jotka ovat perheiden tukena kotona. Kotisaattohoitoa kehitetään ja on olemassa saattohoitokoteja - tosin maantieteellisesti aika pienessä osassa Suomea. On myös sairaalaosastoja, jotka ovat ottaneet tämän erikoisosaamisekseen.
Olemme useita vuosikymmeniä kehittäneet synnytysosastojen toimintaa. Kokeilleet kaikenlaisia "luonnollisia" synnytysmenetelmiä ja kehittäneet kivunhoitoa. Tehty synnytys "kauniiksi". Miksi elämänkaaremme toinen pää ei saa tätä vastaavaa huomiota? Miksi ne vaikeat kysymykset, joita kuoleva esittää itselleen ja läheisilleen katsotaan pelottaviksi ja jäävät vaille vastausta? Miksi kuolema ei voisi olla kaunis, tai vähintäänkin arvokas? Vapaa kaikenlaisesta kivusta: fyysisestä, psyykkisestä, sosiaalisesta ja hengellisestä?
Puhutaan tästä ja tehdään asialle jotain.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Lähtöjä

Yle Teema näytti torstaina 10.10. uusintana Oscarilla palkitun japanilaisen elokuvan v. 2008: "Lähtöjä". Elokuva on uusittu jo muutamia kertoja Ylellä, mutta uskon, että katsojia löytyy vaikka uusittaisiin joka viikko. Käsitellyt asiat koskevat näennäisesti kuolemaa, mutta kun katsoo elokuvan loppuun, huomaa, että se käsittelee kuitenkin elämää. Sitä mitä me kaikki täällä koemme joka päivä, mihin uskomme, mikä on meille tärkeää.

Kun hakee työpaikkaa oletuksensa mukaisesti matkatoimistosta ja "joutuu" hautaustoimistoon, on järkytys varmasti suuri - suurempi vielä sitten, kun alkaa pitää työstään, mutta vaimo sen takia jättää, ystävät alkavat hyljeksiä... Happy End kuitenkin on olemassa, mutta se vaatii yhteisöltä, itseltä ja läheisiltä asennemuutosta. Kuolema on vieläkin tabu, siitä puhuminen, sen "hoitaminen" ei ole sosiaalisesti hyväksyttävä puheenaihe. On nähtävä hyvän, arvokkaan hoitamisen ja rutiinityön ero. Kuoleman on kosketettava itseä läheltä, ennenkuin sitä voi ajatella. Silti tiedämme, että meillä kaikilla on sama kohtalo.

Tämän blogin kehittely on vielä kesken ja täällä tullaan käsittelemään monenlaisia asioita. Silti pääasiamme on tehdä Saattohoitoa Sydämellä. Pyrimme levittämään tietoa ja muokkaamaan asenteita suvaitsevaisemmiksi.