Vuodenlopun mietteitä

"I hope that in this year to come, you make mistakes. Because if you are making mistakes, then you are making new things, trying new things, learning, living, pushing yourself, changing yourself, changing your world. You are doing things you have never done before, and more importantly, you are doing something. So that is my wish for you, and all of us. And my wish for myself. Make New Mistakes. Make glorious, amazing mistakes. Make mistakes nobody has ever made before. Do not freeze, do not stop, do not worry that it is not good enough, or it is not perfect, whatever it is. Art, or love, or work or family or life. Whatever it is you are scared of doing, do it. Make your mistakes. Next year and forever and ever.” (Neil Gaiman)

Tuon lainasin eräältä FB-ystävältä ja toivon, että opin tekemään lisää virheitä ensi vuonna! Tänä vuonnakin niitä on tehty ja ehkä vielä ehditään joku tehdäkin ennen puolenyön paukutteluja.
Karjalakodin seinien sisällä on vietetty aikaa paljon ja usein tuntuu, että siitä ei ole mitään tulosta. Sitten kuitenkin tulee summattua tuloksia aina näin kuukauden/vuoden vaihteessa ja näkee, että pienetkin muutokset kerääntyvät isoiksi muutoksiksi pikkuhiljaa. Edellisen vuoden hoitovuorokaudet summasivat alle 200, tänä vuonna yli 800! Yritetään nyt olla jähmettymättä siihen, että se ei ole tarpeeksi. Keskitytään siihen, miten iso muutos on saatu aikaan vuodessa ja miten iso se voisi olla seuraavana vuonna! Tehdään lisää isoja, ihmeellisiä virheitä!

Perhe on jaksanut rinnalla kulkea kivistä tietä ja ystävätkään eivät ole unohtaneet, vaikka olen kovin epäsosiaaliseksi käynyt. Nyt vaan uusia polkuja etsimään, uusia ratkaisuja - vaikka virheiden kautta. Hyvää Uutta Vuotta 2014!

Joululahjatoiveita

Vietimme eilen joulujuhlaa Karjalakodilla ja tänään yliopistolta kävivät Daniela ja Jukka haastattelemassa minua saattohoidon arvokartoista ja hankintaprosessista. Kuolemastakin on siis puhuttu, vaikka joulu syntymän juhla onkin.
Joulujuhlassamme oli ensimmäisen saattohoitopotilaamme sisar, joka oli kirjoittanut tarinan nimeltä "Viimeinen Ystävä" ja sen innoittamana ryhdyimme keskustelemaan joulujuhlassa myös tuosta ystävästämme, kuolemasta. Monelle on tämä joulun aika sellainen, joka tuo mieleen myös menettämämme ihmiset. Matti J. Kuronen puhui omassa puheessaan myös erilaisesta joulusta ja siitä, mikä se "perinteinen" joulu sitten on. Hänen mukaansa on tutkittu, että yhdistämme joulun tuoksuihin. Tuomme oman pienen metsän sisälle kuusen muodossa ja syömme kinkkua sen viikinkien vanhan possuntuoksun takia, joka on kulkenut meille sukupolvien takaa.
Toisaalla blogimaailmassa kyseltiin, mikä on minun joululahjalistani. Toivoisin, että tämän maailman jättävät, kuolevat, saisivat sen verran arvostusta, että asiasta voitaisiin puhua. Voitaisiin antaa kuolevalle mahdollisuus täyttää toiveitaan, jotka ovat jääneet täyttämättä. Annettaisiin mahdollisuus valita. Kuultaisiin kuolevan ääntä.
En toivo siis itselleni muuta kuin voimaa ja innostusta taistella asiani eteen niinäkin päivinä kun ei jaksaisi. FB-ystävän jakaman toivotuksen saattelemana leppoisaa joulun odotusta. Älkää juosko tavaran perässä.

"BEANNACHT

Päivänä, jona taakka painaa raskaana harteitasi ja olet vähällä kaatua, liikkukoon maa allasi sinua tukien.
Ja kun silmiisi nousee jäinen katse harmaan ikkunalasin takana ja tappion haamut valtaavat mielesi, tulkoon värien kirjo, syvänsininen, punainen, vihreä ja taivaansini, havahduttamaan sinut ilon kedolle.
Kun ajatukset repivät purjeet rikki ja valtameri tummenee allasi, langetkoon vesien poikki keltainen kuunsilta kuljettamaan sinut turvallisesti kotiin.
Olkoon sinulla maan ravintoa, valon kirkkautta, meren vuolautta,
olkoon esi-isien suojelus kanssasi.
Muokatkoon verkkainen tuuli nämä rakkauden sanat ympärillesi
näkymättömäksi viitaksi, pitämään elämästäsi huolta.
John O’Donohue
ANAM CARA
Kelttiläistä viisautta"