Joulujuhlassamme oli ensimmäisen saattohoitopotilaamme sisar, joka oli kirjoittanut tarinan nimeltä "Viimeinen Ystävä" ja sen innoittamana ryhdyimme keskustelemaan joulujuhlassa myös tuosta ystävästämme, kuolemasta. Monelle on tämä joulun aika sellainen, joka tuo mieleen myös menettämämme ihmiset. Matti J. Kuronen puhui omassa puheessaan myös erilaisesta joulusta ja siitä, mikä se "perinteinen" joulu sitten on. Hänen mukaansa on tutkittu, että yhdistämme joulun tuoksuihin. Tuomme oman pienen metsän sisälle kuusen muodossa ja syömme kinkkua sen viikinkien vanhan possuntuoksun takia, joka on kulkenut meille sukupolvien takaa.
Toisaalla blogimaailmassa kyseltiin, mikä on minun joululahjalistani. Toivoisin, että tämän maailman jättävät, kuolevat, saisivat sen verran arvostusta, että asiasta voitaisiin puhua. Voitaisiin antaa kuolevalle mahdollisuus täyttää toiveitaan, jotka ovat jääneet täyttämättä. Annettaisiin mahdollisuus valita. Kuultaisiin kuolevan ääntä.
En toivo siis itselleni muuta kuin voimaa ja innostusta taistella asiani eteen niinäkin päivinä kun ei jaksaisi. FB-ystävän jakaman toivotuksen saattelemana leppoisaa joulun odotusta. Älkää juosko tavaran perässä.
"BEANNACHT
Päivänä, jona taakka painaa raskaana harteitasi ja olet vähällä kaatua, liikkukoon maa allasi sinua tukien.
Ja kun silmiisi nousee jäinen katse harmaan ikkunalasin takana ja tappion haamut valtaavat mielesi, tulkoon värien kirjo, syvänsininen, punainen, vihreä ja taivaansini, havahduttamaan sinut ilon kedolle.
Kun ajatukset repivät purjeet rikki ja valtameri tummenee allasi, langetkoon vesien poikki keltainen kuunsilta kuljettamaan sinut turvallisesti kotiin.
Olkoon sinulla maan ravintoa, valon kirkkautta, meren vuolautta,
olkoon esi-isien suojelus kanssasi.
Muokatkoon verkkainen tuuli nämä rakkauden sanat ympärillesi
näkymättömäksi viitaksi, pitämään elämästäsi huolta.
John O’Donohue
ANAM CARA
Kelttiläistä viisautta"
Päivänä, jona taakka painaa raskaana harteitasi ja olet vähällä kaatua, liikkukoon maa allasi sinua tukien.
Ja kun silmiisi nousee jäinen katse harmaan ikkunalasin takana ja tappion haamut valtaavat mielesi, tulkoon värien kirjo, syvänsininen, punainen, vihreä ja taivaansini, havahduttamaan sinut ilon kedolle.
Kun ajatukset repivät purjeet rikki ja valtameri tummenee allasi, langetkoon vesien poikki keltainen kuunsilta kuljettamaan sinut turvallisesti kotiin.
Olkoon sinulla maan ravintoa, valon kirkkautta, meren vuolautta,
olkoon esi-isien suojelus kanssasi.
Muokatkoon verkkainen tuuli nämä rakkauden sanat ympärillesi
näkymättömäksi viitaksi, pitämään elämästäsi huolta.
John O’Donohue
ANAM CARA
Kelttiläistä viisautta"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti