Lauantain 7.2. Tuonen Tupa oli monien mielestä paras ikinä. Ollaan (kansainvälisestikin ajatellen) menossa oikeaan suuntaan eli ei ole "yleisöä" ja "puhujia" vaan kaikki voimme osallistua keskusteluun mielenkiintoisista kuolemaan liittyvistä asioista ja tavoista.
Asioita nostettiin esille taas monesta suunnasta ja paljon jäi keskustelun aiheita seuraavaan kertaan 14.3. Ensi kerralla (ehkä?) puhutaan asioista kuten vainajan kunnioittaminen, rituaalien katoaminen, suruaika, sanojen puuttuminen vainajan omaisten tai vakavasti sairaiden kohtaamisessa, kuoleman piilottaminen, uskontojen erilaisuus, kiitollisuus eletystä elämästä, viha. Paljon muutakin jäi "hampaan koloon"
Tänään ajoin Anu Koskelan (palliatiivisen poliklinikan sh) kanssa Joensuuhun. Siellä oli Paletti - kovalla B:llä - hankkeen loppuseminaari. Tosin se alkoi modernin tanssin kauniilla esityksellä, joka oli tehty tammikuussa edesmenneen Riitta Vainion kunniottamiseksi. Ohjelman päätökseksi kuuntelimme nuorten soittajien musiikkiesityksen.
Se, mitä oli noiden kulttuuritapahtumien välillä oli, on vaikea sanoiksi pukea. Tässä esite tilaisuuteen
Pohjois-Karjalassa on todella menty syvälle palliatiivisen hoidon toteuttamiseen ja luotu hoitopolkuja ja yhteistyökuvioita, joista muu maa saa ottaa esimerkkiä! Kymmenen vuoden aikana eri hankkeissa puurtaneet toimijat ovat saaneet aikaan tuotoksen, joista monet Suomessa hyötyvät - jos vain osaavat poimia käytännöt omaan toimintaansa. Kuvitelepa mikä helpotus pitkän matkan sijaan täydellä rakolla tämän sijaan
Kaikkien tätä työtä tekevien stressiä lievitti myös Riikka Koiviston luento: Kuinka jaksan työssäni?
Viimeisen kolmen päivän aikana siis ollut kivaa - jatketaan tästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti